Kreikan kriisissä käydään taas vaihteeksi ratkaisevia neuvotteluja. Huomasin, että kriisisineuvottelut muistuttavat vuosina 1438-39 käytyä Firenzen kirkolliskokouksen asetelmia. Molemmissa ahdingossa olevat epätoivoiset kreikkalaiset yrittävät neuvotella länsieuroppalaisten kanssa avusta. 1400-luvulla kreikkalaisia uhkasivat ottomaanit, 2000-luvulla velkojat. Länsieurooppalaisten tavoitteena taas on molemmissa oman valtansa ja ideologiansa levittäminen. Mika Waltarin romaani Nuori Johannes sijoittui osin kyseiseen kirkolliskokoukseen.
Isä Jarmo Hakkaraisen artikkeli ortodoksi-nettisivuilla kertoo kirkollskokouksesta (http://www.ortodoksi.net/ortodoksinen_kirkko/ferrara-firenze.htm):
Kreikkalaiset delegaatit ymmärsivät nopeasti, mistä oli kysymys. Latinalainen kirkko vaati heiltä alistumista paavin valtaan. Kreikkalaisille ei annettu kirkolliskokouksessa mahdollisuutta filosofisiin ja teologisiin mielipiteisiin, mikä turhautti heitä suuresti. Latinalaiset oli sanelleet Firenzen kirkolliskokouksen päätökset Bysantin keisari Johannekselle jo ennen kreikkalaisen delegaation lähtöä Italiaan. Latinalaiset takasivat kreikkalasille ainoastaan perinteisten bysanttilaisten kirkollisten toimitusten säilymisen.
Yhtäläisyydet löytää helposti, kun korvaa alistumisen paavin valtaan alistumisella säästöpolitiikkaan.
Latinalaisen kirkon oppi kiirastulesta (lat. purgatorium) oli Ferrara - Firenzen kirkolliskokouksen ensimmäinen opillinen kysymys, josta metropoliitta Markus ja Bessarion olivat eri mieltä. Kardinaali Cesarini esitteli viidennessä istunnossa 4. kesäkuuta 1438 kreikkalaisten toivomuksesta latinalaisen kirkon opetuksen kiirastulesta. Cesarinin esitystä seurasi 14. kesäkuuta 1438 Bessarionin vastauspuheenvuoro, johon esitti vastineen Torquemada. Hänelle puolestaan vastasi metropoliitta Markus Efesolainen.
Kardinaali Cesarinin alustuspuhe puolusti selkeästi latinalaisen kirkon kiirastulioppia. Metropoliitta Markus korosti omassa puheessaan, ettei latinalainen kiirastulioppi ollut sinänsä merkittävä dogmaattinen kysymys, mutta hän näki silti, että eroavuudet olivat tässä kysymyksessä idän ja lännen välillä liian suuret.
Vaikka kiirastuli onkin tuttu asia talouskriisin kokeneille kreikkalaisille, ei tänä keväänä olla neuvoteltu teologiasta vaan ylijäämätavoitteista.
Metropoliitta Markus puhui sen sijaan pitkään. Konstantinos Tsirpanliksen mukaan “ei ole liioiteltua todeta, että Markuksen merkittävin saavutus Ferrara-Firenze kirkolliskokouksessa oli hänen puheensa kiirastulesta eli hänen eskatologinen opetuksensa.” Markus Efesolainen painotti puheessaan, ettei apostolisessa ja katolisessa kirkossa ole olemassa mitään tarvetta kiirastuliopille, koska vanhurskaat pääsevät taivaaseen ja syntiset joutuvat helvettiin vasta viimeisen tuomion jälkeen. Hän puolusti näkemystään idän Kirkon suurten opettajien Atanasios Aleksandrialaisen (k. 373), Gregorios Teologin (k. 390) ja Johannes Krysostomoksen (k. 407) opetuksilla.
Metropoliitta Markusta vastaa Kreikan valtiovarainministeri Yanis Varoufakis, joka saarnaa vasemmistolaisista talousopeistaan.
Markus Efesolainen puolusti tinkimättömästi ortodoksista uskoa, mikä johti toisinaan muiden kreikkalaisten delegaattien vastalauseeseen häntä kohtaan. Markuksen ja Bessarionin teologiset erimielisyydet johtivat jopa siihen, että Bessarion nimitti kiistakumppaniaan mielenvikaiseksi ja epileptikoksi. Sylvester Syropoulos korosti, että Bessarion ostettiin latinalaisten leiriin kullalla ja lupauksella, että hänestä tulee kirkolliskokouksen jälkeen Rooman kirkon kardinaali. Eikä Bessarion ollut ainoa paavin edustajien lahjoma kreikkalainen.
Nykyeuroppalaisten kohdalla uskollisuus EU:lle palkitaan komissaaritehtävillä ja muilla komeilla viroilla. Suomessa tunnetuin tapaus tästä on entinen pääministeri Jyrki Katainen, joka sai komission varapuheenjohtaja pestin, kun hän laittoi suomalaisten veronmaksajien rahat eurotukipaketteihin.
Firenzen kirkolliskokouksen päättämä unioni oli kompromissi. Suurin osa bysanttilaisista delegaateista tunsi, että heidät oli pakotettu“väärämieliseen” unioniin.
Rooman kirkon tyytyväisyys unionin syntymisestä Bysantin kirkon kanssa oli kuitenkin ennenaikainen: bysanttilaiset hylkäsivät keisarin ja kirkonmiesten hyväksymän unionin Rooman kirkon kanssa. Ortodoksinen kirkko oli keisarikunnan viimeisinä vuosikymmeninä tiukasti keisarin valvonnassa, mutta siitä huolimatta Johannes VIII ei onnistunut toteuttamaan keisarikunnassaan Firenzen kirkolliskokouksen päätöksiä. Hän tuki unionia kannattavia piispoja, mutta silti nämä lähtivät yksi toisensa jälkeen Konstantinopolista. Jo vuonna 1441 muutamat kreikkalaiset unioniasiakirjan allekirjoittaneet delegaatit luopuivat siitä julkisesti.
Voi olla, että Kreikan eurokriisin päätyy samaan lopputulokseen kuin kirkolliskokous. Tsipras yrittää pelastaa maansa, mutta Syrizan kiihkomieliset marxistit tyrmäävät sovun kotimaassa.
Firenzen kirkolliskokouksen aikaansaama ortodoksien ja katolisten unioni pohjautui vääriin lähtökohtiin. Rooman kirkko käytti häikäilemättömästi hyväksi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin heikkoutta. Latinalainen kirkko tarjosi rahaa ja sotilaallista tukea saadakseen Bysantin keisarin ja kirkon tunnustamaan Rooman paavin universaalisen primaatin. Ferrara-Firenzen kirkolliskokousta ei olisi koskaan pidetty, elleivät turkkilaisjoukot olisi uhanneet Konstantinopolia.
On selvää , myös eurooppalainen valuuttaunioni perustuu vääriin lähtökohtiin. Kreikkalaiset ja muutkaan etelä-eurooppalaiset eivät halua tunnustaa Berliinin ja Frankfurtin säästöpolitiikan ylivaltaa. Mutta koska he ovat liittyneet Saksan kanssa euroon, on heidän toteutettava sisäistä devalvaatiota.