Viheraatteessa ongelmana ovat ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos. Kommunismissa ja sosialismissa talousjärjestelmä. Natsismissa taas rotukysymykset.
Kaikki nämä ideologiat kääntävät iloisesti huomion pois siitä, että vika saattaisi olla meissä itsessämme: Ongelma siis lyötyy, kun katsomme peiliin.
Syntiinlankeemuksessa ihminen rikkoi Jumalan käskyä vastaan ja joutui langenneeseen tilaan. Tässä tilassa olemme niin kauan, kunnes Jeesus Kristus palaa takaisin maan päälle, ja pystyttää tuhatvuotisen valtakunnan.
Voimme puuhastella ideologioiden parissa ja yrittää tehdä niiden avulla maailmasta “parempaa paikkaa”. Se on kuitenkin turhaa. Ideologiat perustuvat langenneen ihmisen ja ihmismielen toiminnalle. Ne ovat kuin rakennuksia, joiden perustus rakennetaan hiekalle – ne eivät kestä.
Ei tosin helppoa ole eläminen Jeesuksenkaan jalanjäljissä – se tarkoittaa itsensä, itsekkyyden kieltämistä ja Jumalan tahdon mukaan elämistä. Kaikki eivät pysty tai halua antautua tähän. Se kuitenkin johtaa siihen, että tällöin me olemme osa tuota tulevaa valtakuntaa maan päällä jo ennen sen perustamista.
Tai vaihtoehtoisesti sitä odotellessa voimme jälleen palata puuhastelemaan erilaisten ideologioiden ja aatteiden pariin, jakaa yhteiskunnan näihin ryhmiin ja tapella toisiamme vastaan eri tasoilla – joko poliittisesti tai asein.
Kumpi näistä vaihtoehdoista kuulostaa paremmalle?