Perussuomalaiset sanoo kotisivuillaan olevansa “kristillissosiaalinen” puolue. Peilaan tätä väittämää tiettyjä tosiseikkoja vastaan tässä kirjoituksessani:
Perussuomalaiset haluaa rajoittaa maahanmuuttoa, toisinsanoen hädänalaisten ihmisten auttamista. Eikö vieraanvaraisuus ole kristillinen hyve? Erään vuosaarelaispastorin sanoin: “Jeesus ei ollut realisti”; hän ei siis ollut aineellisessa kiinni. Miksi kotimaan asuntotuotantoa ei käynnistellä suurimmissa kaupungeissa vaikkapa valtiojohtoisesti? Miksi korkeat vuokrat ovat arkipäivää lähes jokaisessa suomalaisessa kaupungissa? Miksi suomalaiset ja maahanmuuttajat eivät saa kohtuuhintaisia (vuokra)asuntoja?
Alarmismi ja peloittelu. On totta, että maatamme vastaan on kaiketi esitetty uhkauksia. Kuitenkin suurin uhkailija tänään ja huomenna tuntuvat olevan “kansallismieliset peloittelijat”. Tämä on erikoista tilanteessa, jossa on todennäköisempää, että juuri maahanmuuttaja joutuu syrjäytetyksi tai että häntä syrjitään. Mikään tosiseikka ei tue sitä, että maatamme pyrittäisiin valtaamaan tai valloittamaan. Suomi mitä suurimmalla varmuudella myös pysyy suomalaisena kansallismielisten peloittelusta huolimatta – sekä tänään että huomenna.
1930- ja 40-lukujen kaiut. On perin kummallista miten kristityt ja (ääri)oikeisto aina “löytävät toisensa” ns. hädän hetkellä – joko kuvitellun tai todellisen. Mikä peloittaa kristittyä niin, että hän päätyy kansallismielisten, Perussuomalaisten kelkkaan? Eräänä syynä on käytetty kotimaamme “kaoottista tilannetta”, johon “Perussuomalaiset sitten tuo järjestyksen.” Kaikki on tietysti mahdollista, joskaan en näe tämän toteutuvan ihan tänäpäivänä, tai sellaisena, kuin sitä mielikuvituksessa ajatellaan.
Loppupäätelmä
Näen näin, että Perussuomalaisten asema tai missio 'kristillisenä puolueena' ei toteudu kovin hyvin tällä hetkellä. Huomenna tietysti voi olla toisin, aika näyttää. Rukoilla kannattaa, ja saa.