Sain vastikään pyynnön ottaa kantaa Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton arvoihin, jotka ovat moninaisuus, radikaali rakkaus sekä dialogisuus. Pohtiessani näitä teemoja hoksasin, miten ne nivoutuvat arvoihin, jotka muodostavat oman elämäni ja työni perustan.
Mitä nämä arvot siis merkitsevät minulle henkilökohtaisesti, ja miten ne näkyvät poliittisessa toiminnassani?
- Moninaisuus: Olen tunnustuksellinen luterilainen, mutta nuorisotyövuosien aikana olen saanut tehdä paljon rikasta yhteistyötä muiden traditioiden kanssa. Näin olen saanut käytännössä huomata, että kristillinen kirkko rakentuu viime kädessä lihaksi tulleelle Kristukselle, Jeesukselle, sekä kirjoitetulle Kristukselle, Raamatulle: nämä kaksi ovat yhtä, ja tämä perusta tekee mahdolliseksi moninaisen kristillisen toiminnan.
- Näkyy toiminnassani: Kristillisdemokratiassa tavoitellaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa kaikista pidetään huolta ja kaikilla on niin hyvä olla, kuin mahdollista. Tällaisessa yhteiskunnassa vähemmistöt ja erilaiset väestöryhmät voivat olla turvassa sorrolta ja epäoikeudenmukaiselta kohtelulta, ja esimerkiksi sukupuolten erilaisuus tunnustetaan. Kampanjassani pidän esillä esimerkiksi lasten lähtökohtaista oikeutta vanhempien moninaisuuteen eli sekä isään että äitiin, ja painotan erilaisissa elämäntilanteissa olevien -- kuten syrjäytymisvaarassa olevien nuorten sekä terveydeltään heikentyvien vanhusten -- tärkeää merkitystä yhteiskunnassa.
- Radikaali rakkaus: Rakkaus on sitä, että tekee lähimmäiselle hyvää ja oikein, vaikka siitä ei saisi itse hyötyä tai vaikka lähimmäinen ei haluaisi tulla kohdelluksi oikein. Päätöksentekijöiden tulee uskaltaa tehdä radikaaleja ja epäsuosittujakin päätöksiä, jos ne ovat kristillisen lähimmäisenrakkauden mukaisia.
- Näkyy toiminnassani: En horju edustamistani arvoista paineenkaan edessä. En pystyisi elämään itseni kanssa, jos kristilliset arvot ja niiden mukainen lähimmäisenrakkaus haahuilisivat kuin tuuliviiri. Puolustan niitä, joita yhteiskunnassa vähätellään ja sorretaan ja pysyn niissä arvoissa, jotka ovat yhteiskunnalle ja heikoimmassa asemassa oleville hyväksi. Näin tahdon tehdä riippumatta siitä, hyödyttääkö se omaa uraani ja saanko sillä ihmisten kiitosta. Arvot eivät ole kaupan.
- Dialogisuus: Keskustelun ja kommunikaation pelisäännöt ovat yhteiskunnassa joskus Villi länsi -tasoa. Dialogin sijaan vallalle pääsee helposti enemmistön diktatuuri, jossa erityisesti kristilliset äänenpainot usein vaiennetaan pahimmillaan vihapuheen rajoja koettelevalla toiminnalla. Joskus vaatii itsehillintää vastata mustamaalaukseen asiakeskeisesti ja rauhallisesti, mutta dialogin hakeminen vaatii joskus sitä, että nielemme epäoikeudenmukaisuuden kokemuksemme ja sitoudumme dialogiin silloinkin, kun toinen osapuoli ei niin haluaisi tehdä.
- Näkyy toiminnassani: Minusta on mukava keskustella eri tavalla ajattelevien kanssa ja vertailla ajatustemme takana olevia arvoja ja paradigmoja, sekä pyrkiä rehelliseen kohtaamiseen. Kokemukseni on, että tutkimalla argumenttien premissejä voimme löytää hedelmällisen dialogin silloinkin, kun ajamme täysin vastakkaisia asioita.
0