Ylen esittämä tv-reportaasi Kiinalainen maailmanvalloitus– jossa ennakoitiin nykyisen länsimaisen maailmanjärjestyksen loppua – palautti mieleen historianfilosofi Oswald Spenglerin (1880–1936) lähes sata vuotta sitten julkaiseman klassikon Länsimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja (1918, 1922).
Teoksessaan Spengler esitteli kahdeksan maailmassa esiintynyttä korkeakulttuuria: babylonialaisen, egyptiläisen, kiinalaisen, intialaisen, meksikolaisen (mayat ja asteekit), apollonisen (antiikki), arabialaisen ja faustisen (länsimaisen) kulttuurin.
Hänen mukaansa johtavien sivistyskulttuurien kehitys noudattaa säännönmukaisuutta, joka toistuu kaikissa menneissä, nykyisissä ja tulevissa kulttuureissa. Kun tarkasteluetäisyys ja havaintoaineisto ovat riittäviä, kulttuurien kehityksessä on tunnistettavissa rakenteellisia yhtäläisyyksiä.
Länsimaisen kulttuurin huippukohdan Spengler sijoitti 1700-luvun loppuun ja näki rappion alkaneen 1800-luvusta. Hän arvioi länsimaisen kulttuurin tulevan tiensä päähän 200–300 vuoden kuluttua. Siihen asti se rappeutuisi, kunnes tuhoutuisi tavalla tai toisella 2100–2200-luvuilla.
Spengler kuvaili sitä faustiseksi. Hän näki Faustin traagisessa hahmossa jotain samaa kuin läntisessä maailmassa. Niin kuin Faust myi sielunsa paholaiselle saadakseen käyttöönsä entistä mahtavampia voimia, samoin hän arvioi länsimaisen ihmisen myyneen sielunsa teknologiselle kehitykselle.
Elämme jo 21. vuosisadalla. Spenglerin ennusteen mukaan länsimaiden tuho olisi edessä aikaisintaan 80–90 vuoden kuluttua. Sitä, kuinka nopeaksi yhteiskuntakehitys muuttuisi, hän tuskin sata vuotta sitten kykeni ennakoimaan.
Elämme monessa suhteessa ainutkertaista historian vaihetta. Huikeasta teknologisesta edistyksestä huolimatta tai kenties juuri sen takia ympäristöongelmat ovat kasvaneet globaaleihin mittoihin. Teknologisen kehityksen ansioista ydinaseilla voidaan hävittää ihmiselämä maapallolta muutamalla napinpainalluksella. Viestintäteknologinen kehitys mahdollistaa reaaliaikaiset yhteydet lähes kaikkialle maailmassa – sekä hyvässä että pahassa.
Spenglerin mukaan kulttuurin tyypillisiä vanhuudenmerkkejä ovat muun muassa kaupungistuminen, syntyvyyden väheneminen, individualismi, jäljittely (länsimaissa kertaustyylit), ammattiarmeijat ja uskonnottomuus.
Länsimaisen kulttuurin moraalinen perusta on kristinuskossa. Viime vuosina huomiota saanut islam ei ole ensimmäinen eikä ainoa eikä edes vakavin kristillisiin arvoihin perustuvan länsimaisen sivistyksen haastaja.
Viime vuosisadan tunnetuimmat haastajat olivat natsismi-fasismi ja kommunismi-sosialismi. Totalitaariset ideologiat perustuivat ateistiseen ja materialistiseen maailmankatsomukseen, joka nakersi länsimaisen kulttuurin moraalista perustaa.
Spenglerin mukaan kristillinen teologia on "bolsevismin isoäiti". Tällä hän viittasi kristilliseen veljeyteen, altruismiin (epäitsekkyys) ja rauhantyöhön. Ne ovat kristillisiä arvoja, joihin kristillisen uskon universaalin luonteen takia liittyy tarve ulottaa ne kaikkialle. Kommunismiin ja sosialismiin lainattiin kristinuskosta universalismi: niissä internationalismi tarkoitti kuitenkin puna-aatteen levittämistä väkivalloin. Menetelmä oli sama kuin islamissa.
Muitakin kristillisiä ihanteita hyväksikäytettiin kommunismin ja sosialismin mielikuvan inhimillistämiseksi. Todellisuudessa niistä muodostui kristillisyyden irvikuva, ellei suorastaan vastakohta. Natsismin kohdalla kristinuskon tunnuskin oli vääristynyt hakaristiksi ja Kristuksen korvasi poliittinen "vapahtaja" (Der Führer, Il Duce).
Se, että kristillisiä piirteitä varastetaan muihin katsomuksiin ilman, että omaksutaan itse kristinusko, on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kommunismi on historiallinen esimerkki siitä, miten materialistinen maailmankatsomus johti kristinuskon vastaisuuteen ja kristittyjen vainoihin sosialistimaissa. Nykyään kristittyjä vainotaan erityisesti muslimimaissa. Islamiin ei sisälly todellista uskonnonvapautta.
Sekulaarin humanismin piirissä on samoja piirteitä. Se ei välttämättä anna tilaa edes kristilliselle humanismille vaikka senkin juuret ovat kristinuskossa. Esimerkiksi Ruotsissa humanistijärjestö on julkisesti kampanjoinut kristinuskoa vastaan ja rajoittanut kriittistä keskustelua toimintatavoistaan.
Spengler tarkasteli myös tiedettä kulttuurin tuotteena ja kyseenalaisti näin ajatuksen tieteen objektiivisuudesta. Myytti tieteen objektiivisuudesta ja neutraaliudesta on sadassa vuodessa vahvistunut. Se ei ole ainoa tieteeseen liittyvä myytti. Tieteen myytti tukee mielikuvaa länsimaisesta sivistyksestä ihmiskunnan kehityksen korkeimpana muotona. Siitä hybriksestä on vaikea luopua.
Spenglerin mukaan länsimainen tiede on faustisen kulttuurin ilmentymää ja sen itsetoteutusta ja kehittyy kulttuurissa vaikuttavien perusmyyttien varassa. Hänen mukaansa tieteet kehittyvät lopulta ”järjen tyrannian” vaiheen kautta kohti loppuaan. Spengler piti tiedettä vahvasti uskonnon kaltaisena myyttien järjestelmänä.
Huolimatta siitä, että tieteellinen vallankumous noin 1500–1700 tapahtui kristinuskon luomien mahdollisuuksien puitteissa ja kokeellinen luonnontiede kehittyi kristillisen ihmiskäsityksen ja maailmankuvan varassa, tieteestä tai pikemminkin tietynlaisesta naturalistisesta tiedekäsityksestä on muodostunut myyttinen uskomusjärjestelmä (skientismi). Se on pitkälti korvannut kristinuskon aseman yhteiskunnassa. Kommunismin tavoin se sulkee "tieteen nimissä" jo lähtöoletuksissaan Jumalan uskomusjärjestelmänsä ulkopuolelle.
Kristillisen yhtenäiskulttuurin hajoamisen jälkeen uskonnottomuus on länsimaissa lisääntynyt ja yhteiskunnan arvioitu muuttuneen jälkikristilliseksi. Uskonnottomuuden myötä tapahtunut moraalisen oikean ja väärän suhteellistuminen johdonmukaisesti sovellettuna sopii huonosti sekä ihmiselämän että yhteiskunnan rakennusaineeksi.
Muista kulttuuripiireistä peräisin olevat ovat kiinnittäneet huomiota länsimaiden moraaliseen rappeutumiseen. Tämä korruptoituneisuus osaltaan vieläpä motivoi jihadisteja sotaan länttä vastaan.
Kehityssuunta sopii Spenglerin arvioon, jonka mukaan uskonnottomuus on kulttuurin rappeutumisen tunnusmerkki. Hän nimeää myös individualismin kulttuurin vanhentumisen merkiksi. "Tasa-arvon" ja "vapauden" nimissä (jotka myös ovat kristillisperäisiä arvoja) äärimmilleen viety yksilökeskeisyys ilmenee itsekkyytenä (eli kristinuskon irvikuvana). Tämäkin liittyy uskonnottomuuden mukanaan tuomaan moraalin rapautumiseen.
Jos Spenglerin mainitsemia kulttuurin taantumisen merkkejä kääntää vastakohdikseen, voiko sen perustella päätellä, mistä nousee uusi korkeakulttuuri sen jälkeen kun länsimainen kulttuuri on päässyt tiensä päähän, olettaen ettei maailmanhistoria lopu siihen? – Ainakin islamin piirissä on voimakas tarve nousta sen haastajaksi. Maailmantalouden painopiste on kuitenkin jo siirtynyt lännestä Aasiaan. Kiinalla näyttää uutena talousmahtina olevan aineellisia edellytyksiä johtajuuteen. Mutta riittäkö se?
Kulttuurinen johtajuus edellyttää myös moraalista sivistystä, johon kaikissa korkeakulttuureissa on liittynyt uskonto. Onko kiinalaisesta konfutselaisuudesta siihen (enää)? – Historian todistuksen perusteella kommunismista ei siihen ole.
Petteri Hiienkoski
Aiheeseen liittyvää
Kiinalainen maailmanjärjestys tulee – oletko valmis? (US Puheenvuoro 2.2.2017.)